Typerikkö

Kaikille byrokraateille, toimittajille, somekommentaattoreille, akateemikoille ja tekoälyköille (sekä idiooteille).

Pieter Bruegel vanhempi: Sokeat (1568)

Joskus puhuttiin intellektuelleista tai älyköistä. Heidät nähtiin ajattelun ehtojen, kriittisen järjen ja totuuden puolustajina tilanteissa, joissa valta vääristää jaettua käsitystä todellisuudesta.

Älykön tehtävänä oli asettua valtiota, kirkkoa, armeijaa tai yleistä mielipidettä vastaan. Älykkö pilasi itsestäänselvyydet. Hänen tuli paljastaa, kuinka neutraalilta näyttävä puhe palvelee tiettyjä etuja.

Älykkö ärsytti, hidasti ja hankaloitti vallan toimintaa. Lisäksi älykkö yritti antaa muodon kokemuksille, joiden ilmaisemiseen ei vielä ollut vakiintunutta kieltä.

Älyköt esittivät toistuvasti myös ankaraa kritiikkiä älykköjä kohtaan. Näin tapahtui erityisesti 1960-luvun lopulta alkaen, jolloin älyköt ymmärsivät, että älyköt palvelevat valtaa useammin kuin haastavat sitä ja puhuvat toisten puolesta, toisten nimissä, usein haitallisilla tavoilla.

Olipa älykkö vallan puolella tai vastaan sitä, heitä ei ole tarvittu hetkeen. Heidät korvattiin ensin sankaritoimittajilla, sitten podcastaajilla ja influenssereilla.

Ehdotan kuitenkin pientä käsitteellistä hassuttelua ja luonnostelen muotokuvan typerikön hahmosta. Vaikuttaa siltä, että vaikka olemme luopuneet älyköistä, typerikkö on tarpeellisempi kuin koskaan. Heitä myös on enemmän kuin koskaan.

---

Typerikkö ei todennäköisesti ole tyhmä.¹ Hänellä ei välttämättä ole väärää tietoa. Hän voi olla hyvin informoitu, teknisesti pätevä ja kielellisesti sujuva. Lisäksi hän on mediakykyinen ja moraalissaan itsevarma.

Kyse ei siis ole älyllisistä kyvyistä. Sen sijaan typerikön typeryys tarkoittaa taipumusta korvata todelliset ongelmat vakiintuneilla kysymyksillä ja vastata niihin ennen kuin on ymmärretty, mihin täsmälleen täytyy vastata.

Missä älykkö esittäisi monisyisen analyysin ja satunnainen ihminen vastaisi “en mä vaan tiedä”, typerikkö sanoo: “Kyllä tämä on aika yksinkertaista.”

Typerikkö tietää, miten asiat tulevat menemään: kyllä se radikalismi vielä sinustakin lähtee! Hän tunnistaa uudessa aina sen, mikä jo tiedettiin. Tämä on nähty ennenkin, ei mitään uutta, samaa vanhaa paskaa, jokainen järkevä aikuinen tietää, että...

Jos filosofi monimutkaistaa ja aiheuttaa ongelmia, typerikkö yksinkertaistaa ja sulkee niitä. Typerikkö käyttää käsitteitä, mutta vain estääkseen niiden liikkeen. Hän ei niinkään vastusta ajattelua kuin esittää sen jo tapahtuneen. Asiahan on jo selvitetty!

Typerikön tärkein tehtävä on siten estää aidon ongelman syntyminen. Hän muotoilee kysymykset niin, että ne näyttävät jo ratkaistuilta, ja kääntää poliittiset konfliktit teknisiksi haasteiksi. Hänen jäljiltään maailmaan jää valmiita mielipiteitä ja loogisia itsestäänselvyyksiä.

Typerikkö siirtää rakenteelliset ongelmat yksilöiden vastuuksi. Hän muuttaa kysymykset vallasta keskusteluksi käytöstavoista. Hän esiintyy realismin ja tasapainon edustajana.

Typerikön tunnistaa erityisesti fraaseista, kuten ”asiat voi nähdä toisinkin päin”, ”maailma ei ole mustavalkoinen”, ”ääripäät ovat aina vaarallisia” ja ”tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku”.

Nämä eivät ole sinänsä vääriä väitteitä vaan latteuden muotoja, jotka tukahduttavat ajattelun ja neutraloivat konfliktit. Fraaseilla tapahtumat palautetaan tuttuun ja tavattuun.

Niinpä kapitalismi on typerikölle vain tapa, jolla maailma toimii. Teknologia on neutraalia. Hallitusten toiminta liittyy pakkoon tehdä kompromisseja. 1970-luvulle typerikkö puolusti Brežnevin Neuvostoliiton myötäilyä realismin nimissä. 2020-luvulla typerikkö on madellut Trumpin Yhdysvaltojen edessä arvopohjaisen realismin nimissä.

---

Kaikki typeriköt eivät ole samanlaisia. Mieleen tulee ainakin viisi eri lajia, joista vanhimmat tunnetaan yli sadan vuoden takaa.

Byrokraatti on klassisin typerikkö. Hän palauttaa ongelmat kysymykseksi menettelytavoista, siis protokollasta ja proseduurista. Ajattelu korvataan säännön soveltamisella. Noudatetaanko oikeaa prosessia?

Prosessi menee niin, että ensin tunnistetaan tapaus. Sitten tapaus sijoitetaan oikeaan lokeroon.

Byrokratia on äärimmäisen järkevää ajattelemattomuutta. Sen yhteiskunnallinen tehtävä on tehdä vallasta kasvotonta ja estää eettistä tai poliittista konfliktia muotoutumasta.

Toimittaja on hiukan uudempi typerikköyden muoto, enkä nyt tarkoita esimerkiksi tutkivaa journalismia. Tarkoitan keskivertojournalistista uutisvirran hallintaa ja kommentointia. Siinä kysymykset typistetään tyypillisesti kahden näkökulman väliseksi, tai kolmen, jos kolmas näkökulma on keskusta. Konfliktit käännetään mielipide-eroiksi. Asioiden tärkeys ja niihin sitoutuminen korvataan näennäisellä tasapuolisuudella ja irrallisuudella.

Toimittajan peruslause kuuluu: “Totuus löytyy ääripäiden välistä.”

Toimittajan kielessä todellisten tapahtumien intensiteetti latistetaan erilaisiksi puhetavoiksi ja ajattelu suljetaan ennen kuin se ehtii uhata ketään.

Toimittajan mielestä kaikki voivat olla pohjimmiltaan samaa mieltä siitä, että asiat ovat monimutkaisia mutta lopulta jokaisessa on hiukan vikaa. Siksi mitään ei tarvitse muuttaa.

Toimittajan yhteiskunnallinen tehtävä on ylläpitää “keskustelua”. Mikä onkaan tuo tykyttävä suoni toimittajan ohimossa, aivan, ei ole pyydetty Björn Wahlroosia hetkeen herättämään keskustelua, pitääkin kysyä, josko Nalle suostuisi esittelemään kartanoaan. Kenties voimme nähdä fasaanin pihalla…

Somekommentaattori on uusin ja uhkaavin typerikkö (sanon tämän kokemuksesta). Hän on jatkuvassa standby-tilassa valmiina ottamaan kantaa moraalisesti mihin tahansa, mieluiten kuitenkin siihen, mihin kaikki muutkin ottavat kantaa moraalisesti.

Tässä typeryyden lajissa ajattelu korvataan reaktiolla ja kannanotolla. Käsitteitä käytetään merkkinä identiteetistä, siis tiettyyn ryhmään kuulumisesta, ja ne sidotaan henkilöbrändiin. Ajattelua synnyttävät ongelmat kadotetaan näkyvyyden alle, eikä mitään uutta ehdi muodostua, koska oikeat mielipiteet on jo sanottu.

Filosofi saapuu paikalle aina liian aikaisin tai liian myöhään, koska filosofia joko ennakoi tapahtumia tai tulkitsee niitä jälkikäteen. Somekommentaattori taas pyrkii tekemään reagoinnista reaaliaikaista.

Somekommentoinnin yhteiskunnallinen tehtävä on estää hiljaisuus, viive ja epäröinti.

Akateeminen typerikkö on monimutkaisempi tapaus. Aiheesta on myös hankala kirjoittaa näinä aikoina, kun korkeakouluilta on leikattu rahoitusta, tutkimuksen vapaus on uhattuna ja kaikenlainen akateemisuus leimataan elitismiksi.

Akateeminen typerikkö on kuitenkin itse ollut mukana aiheuttamassa nykyistä tilannetta.

Akateeminen typerikkö ei missään nimessä ole huono tutkija. Kyse ei ole epäpätevyydestä. Epäilemättä hänellä on hyvät moitteeton väitöskirja ja pitkä julkaisuluettelo. Hänessä vain ruumiillistuu ajattelun estämisen funktio, joka syntyy siellä, missä äly, koulutus ja käsitteellinen hienostuneisuus ovat keskimäärin korkeimmillaan.

Korkeakoulutuksen instituutiot palkitsevat tunnistamista: tunnistetaan oikea teoreettinen viitekehys, muodissa oleva metodi ja totutut tavat käydä keskustelua. Ajatteluun kannustetaan, kunhan se tapahtuu oikein. Esimerkiksi julkaisumittarit (impact factor, JUFO, h-indeksi jne.) eivät kiellä ajattelua. Ne vain asettavat sille ehtoja ja käynnistävät kysymysketjun: missä voin julkaista? Mihin keskusteluun tämä asettuu? Mikä on minun kontribuutioni? Onhan aihe rajattu riittävän kapeaksi?

Kysymykset siitä, mikä itse asiassa on varsinainen ongelma ja mikä asiassa todella on tärkeää ja miten siitä olisi parasta keskustella, tulevat myöhemmin, jos tulevat. Ongelma typistetään mahdollisimman nopeasti kohti tulosta. Seurauksena on älykästä typeryyttä.

Akateeminen typerikkö rakastaa erityisesti tieteellistä metodia. Metodi on typerikölle tärkeä, koska sen avulla ongelma voidaan kesyttää ennen kuin se pakottaa ajattelemaan (ajattelemaan esimerkiksi metodeja). Kysymys “miten ajatella” vaihdetaan kysymykseen “miten osoittaa ajattelevansa oikein”.

Ulospäin akateeminen typerikkö tuottaa hallittavaa kriittisyyttä, joka ei uhkaa olemassaolevia instituutioita. Maailma käännetään kiinnostaviksi tutkimuskohteiksi. Tutkimuskohteet eristetään akateemisilla puhetavoilla.

Ulkopuolelta tulevat interventiot ja tiedontuotannon muodot suodatetaan ei-akateemisiksi ja siksi epäpäteviksi. Epäpätevän tiedon keskellä on pätevyyden saareke, jossa akateeminen typerikkö puolustaa ylevästi demokratian ja sivistyksen kaltaisia abstraktioita.

Tekoälykkö ei välttämättä tarkoita henkilöä, joka käyttää tekoälyä, vaan henkilöä, joka siirtää ajattelun ehtojen asettamisen tilastolliselle geneerisyydelle ja ottaa tämän geneerisyyden omaksi äänekseen. Geneerisyys (keskiarvoisuus, hyväksyttävyys, ennustettavuus, todennäköisyys) antaa tekoälykölle arkijärkisen oikeutuksen.²

Tekoälykkö kanavoi geneerisyyttään julkisesti, yleensä hirvittävällä volyymilla. Volyymi on defensiivinen ele, joka peittää sen, mitä ei haluta kohdata.

Hahmo on ylikellotettu versio somekommentaattorista, joka postaa jatkuvasti, kommentoi kaikkea ja reagoi kaikkeen, optimoi ja skaalaa kaiken. Hän ei väitä mitään omasta puolestaan, ei ota riskiä eikä sitoudu mihinkään.

---

Typerikköys on sisällämme viimeistään silloin, kun teemme jotain julkista. Niinpä typerikkö ei ole ulkoinen vihollinen, jokin tietty ihminen, vaan pitoisuuden aste, joka vaihtelee tilanteesta riippuen.

Miten sitten toimia, kun huomaa typerikköyden kasvavan itsessään?

Voi heittäytyä idiootiksi.

Gilles Deleuze on kuvannut, kuinka idiootti on hahmo, joka ei tarjoa vaihtoehtoista mielipidettä vaan kieltäytyy koko pelistä. Hän on kyvytön tunnistamaan sitä, minkä “kaikki” jakavat ja mikä on ilmeistä.

Idiootti ei hyväksy järkevyyttä. Hän on hidas ja hankala.

Idiootin voima on nimenomaan siinä, että idiotismi ei ole sujuvaa. Se on kömpelöä ja hämärää. Niinpä idiootin toiminnasta, tai toimimattomuudesta, voi kerrankin seurata ajattelua.

1. Tarkkaavainen lukija voi huomata luonnostelman taustalla Gilles Deleuzen Ero ja toisto -väitöskirjansa (1968, suom. Tutkijaliitto 2025) kolmannessa luvussa esittämän näkemyksen typeryydestä ajattelun transsendentaalisena rakenteena, sen suurimpana voimattomuutena mutta myös suurimpana potentiana.

2. Tämä tekoälykön kritiikki on generoitu tekoälyn avulla (GPT 5.2). Mitä ajatuksia se herättää?